Koulutuksessa
Kävimme tänää Jamesin kanssa huippu-ufologien koulutustilaisuudessa.
Tilaisuuteen saatiin kutsut jo kauan sitten mutta olin itse unohtanut koko tapahtuman. Onneksi Jamesilla on rautainen muisti useista abduktioista huolimatta. Hän karautti minua hakemaan kuin tuulispää, koska tiesi minun unohtaneen koko tilaisuuden. Olin jo vuonna 2013 kerran vannonut etten mene niihin tilaisuuksiin enää koskaan. Syy johtui siitä että minun ufokontaktit kyseenalaistettiin ja jouduin hiillostetuksi ulos tapahtumasta. 3 kk myöhemmin minua aneltiin takaisin, koska huomattiin että alan oletetut muut ykköset olivat liioitelleet kontaktejaan ja minun todisteet olivat kiistattomat. Minua aneltiin takaisin vuoden ajan, mutta päätin antaa jäsenkirjani pois 2014 jotta keskustelu tulisi päätökseen. Sen jälkeen liityin toiseen, tosin amatöörikerhoon, jonka jäsenenä nyt paikalle mentiin. Tässä kerhossa ennen Jamesin ja minun liittymistä varmin ufo-kontakti oli puheenjohtajan ystävän kuulopuheet suojalammen tapauksesta vuonna 57.
Paikalle oli saapunut monia alan ykkösiä. Tunnistin heidät kaulassa roikkuvista henkilökorteista. Tarjolla oli ufoleivoksia, joista kieltäydyin, sillä arvatenkin leivos muistutti kaksikätisien ufojen avaruusalusta. Otettiin takapenkin paikat koska Jamesilla on herkät korvat ja itse näen hyvin vain kauas.
Kokous alkoi yleisellä jaarittelulla. Alun puhujat kertoivat pintaraapaisuna siitä mitä tehdä jos näkee ufon, mitä tehdä jos kohtaa humanoidin jne ja välissä katseltiin kontaktilomakkeen täyttöä. Tämä oli kaikki tuttua meille, koska olimme ryhmän kokeneimmasta päästä. Jossain näillä main James sai keskivaikean assimilaatiokohtauksen. Tästä tiesin että kohta tulee kovaa tavaraa. James puhui vielä hetken kieliä ja nyki penkissä. Kun kirkas kuola oli vatkautunut paksuksi vaahdoksi ovesta asteli kovan luokan ufologi. Hän on eläköitynyt johtotähti jonka henkilöllisyyttä en voi paljastaa. Takana yli 400 abduktiota ja 1600 ufo-havaintoa. Abduktiot hän lopetti eläkkeelle siirtymisen jälkeen mutta tykkää tehdä havaintoja edelleen, joita kertyy noi 50 kappaletta vuodessa. Hänen auransa täytti koko huoneen. Yleisö hiljentyi, James pysähtyi, ja hiljaisuus laskeutui saliin, avain kuin Martin Luther Kingin puheen aikana. Jo ensimmäisistä sanoista ja dioista lähtien huusin mielessäni hallelujaa! Annoin vaipua itseni assimilaation aaltoihin. Tunti myöhemmin koko salin väki oli niin assimiloitu että kukaan ei tajunnut käydä edes tauolla. Kaksi tuntia myöhemmin pääni oli niin mössöä että en meinannut pysyä tuolissani. Viimeinen dia loppui ilmassa leijuvan humanoidin kuvaan ja hurmoksen kaltaisiin aploodeihin. James oli myös niin sekaisin että luuli kuvan esittävän minua. Poloinen sai taas elämänsä kyydit. Jälleen mahtava päivä ufojen parissa!
Tilaisuuteen saatiin kutsut jo kauan sitten mutta olin itse unohtanut koko tapahtuman. Onneksi Jamesilla on rautainen muisti useista abduktioista huolimatta. Hän karautti minua hakemaan kuin tuulispää, koska tiesi minun unohtaneen koko tilaisuuden. Olin jo vuonna 2013 kerran vannonut etten mene niihin tilaisuuksiin enää koskaan. Syy johtui siitä että minun ufokontaktit kyseenalaistettiin ja jouduin hiillostetuksi ulos tapahtumasta. 3 kk myöhemmin minua aneltiin takaisin, koska huomattiin että alan oletetut muut ykköset olivat liioitelleet kontaktejaan ja minun todisteet olivat kiistattomat. Minua aneltiin takaisin vuoden ajan, mutta päätin antaa jäsenkirjani pois 2014 jotta keskustelu tulisi päätökseen. Sen jälkeen liityin toiseen, tosin amatöörikerhoon, jonka jäsenenä nyt paikalle mentiin. Tässä kerhossa ennen Jamesin ja minun liittymistä varmin ufo-kontakti oli puheenjohtajan ystävän kuulopuheet suojalammen tapauksesta vuonna 57.
Paikalle oli saapunut monia alan ykkösiä. Tunnistin heidät kaulassa roikkuvista henkilökorteista. Tarjolla oli ufoleivoksia, joista kieltäydyin, sillä arvatenkin leivos muistutti kaksikätisien ufojen avaruusalusta. Otettiin takapenkin paikat koska Jamesilla on herkät korvat ja itse näen hyvin vain kauas.
Kokous alkoi yleisellä jaarittelulla. Alun puhujat kertoivat pintaraapaisuna siitä mitä tehdä jos näkee ufon, mitä tehdä jos kohtaa humanoidin jne ja välissä katseltiin kontaktilomakkeen täyttöä. Tämä oli kaikki tuttua meille, koska olimme ryhmän kokeneimmasta päästä. Jossain näillä main James sai keskivaikean assimilaatiokohtauksen. Tästä tiesin että kohta tulee kovaa tavaraa. James puhui vielä hetken kieliä ja nyki penkissä. Kun kirkas kuola oli vatkautunut paksuksi vaahdoksi ovesta asteli kovan luokan ufologi. Hän on eläköitynyt johtotähti jonka henkilöllisyyttä en voi paljastaa. Takana yli 400 abduktiota ja 1600 ufo-havaintoa. Abduktiot hän lopetti eläkkeelle siirtymisen jälkeen mutta tykkää tehdä havaintoja edelleen, joita kertyy noi 50 kappaletta vuodessa. Hänen auransa täytti koko huoneen. Yleisö hiljentyi, James pysähtyi, ja hiljaisuus laskeutui saliin, avain kuin Martin Luther Kingin puheen aikana. Jo ensimmäisistä sanoista ja dioista lähtien huusin mielessäni hallelujaa! Annoin vaipua itseni assimilaation aaltoihin. Tunti myöhemmin koko salin väki oli niin assimiloitu että kukaan ei tajunnut käydä edes tauolla. Kaksi tuntia myöhemmin pääni oli niin mössöä että en meinannut pysyä tuolissani. Viimeinen dia loppui ilmassa leijuvan humanoidin kuvaan ja hurmoksen kaltaisiin aploodeihin. James oli myös niin sekaisin että luuli kuvan esittävän minua. Poloinen sai taas elämänsä kyydit. Jälleen mahtava päivä ufojen parissa!
Kommentit
Lähetä kommentti