Melkein kontakti hylätyllä talolla
Muistin juuri reissun vuodelta 2013 eräälle talolle Jamesin kanssa. Taas oli mahat peloteltu kuralle sillä nyt matka vei varmaan abduktiokohteeseen. Tuosta paikasta kerrotaan tarinoita, niin hirveitä että pelkistä tarinoista on joutunut ihmisiä lataukseen. Kuten aikaisemminkin kerroin, me emme olleet niitä kenen hermo pettäisi tosi paikan tullen. Reissu vaati varusteiden täydellisen läpikäynnin, pakkaamisen lähes nelivetoiseen autoon, sekä kantamisen kohteeseen korkeajänntelinjojen ali.
20 minuuttia myöhemmin olimme pöpelikössä. Kumpikaan ei tiennyt missä, mutta onneksi tiesimme missä kohde on. Alueella kuitenkin on nähty karhuja, joskaan ei ollut tarkkaa tietoa mihin suuntaan ne kävelivät ja kumminko päin. Saavuimme mökin pihaan jonka James tunnisti tutuksi. Hän murtautui kaikkiin rakennuksiin tarkastaen onko mitään hiukkasjäämiä, rotoplasmaa tai ektoplasmaa jäänyt humanoidien likaisista käsistä. Hän osoitteli vielä sormellaan rakennuksien sisällä eri kohteita. Tämä on harjaantuneen ufotutkijan tapa testata sähkökenttien potentiaalieroja. Havaintoja vieraista ei ollut. Paikka oli sisältä puhdas. Ulkoa tontilta löytyi puu joka oli kaatumisen jälkeen hävinnyt. Kuinka mystistä.
Puimme päällemme kevyen abduktiovarustuksen, joka esti meitä samalla hukkumasta järveen. Nousimme veneeseen ja aloimme navigoinnin kohteeseen. Korvissa kuului aivan kuin lautasen suhinaa mutta missään ei näkynyt mitään. Tunsin käämien taskuissani lämpenevän, joten jotain oli meneillään. Jameskin nosti sormensa kohti taivasta ja kertoi pelottavan tarinan.
Saavuimme kohteeseen jossa oli kuulemma ollut jälkiä erilaisien sorkkaeläimien takaperoisesta kävelystä. Seurasimme jälkiä tulosuuntaan, eli siis lähtösuuntaan koska eläimet olivat menneet takaperin sinne mistä itse tulimme etuperin. Saavuimme kohteeseen. Paikasta oli selkeästi abduktoitu kaikki mahdollinen. Ystäväni etsi jäänteitä kaikesta yliluonnollisesta. Maa oli täynnä omenoita ja puut myös. James osoitteli sormellaan omenoita. Metsässä kuului rasahduksia ja olin varma että nyt lähtöni tulee! Polvistuin lepikon eteen kuin hurmoksessa ja james polvistui myös kesken omenan syönnin. Nyt meitä vietäsiin! Mietin vain kuinka monta kättä tuolla taivaiden lahjalla tällä kertaa olisi. Jos se olisi kaksikätinen karjansilpoja en suostuisi lähtemään mukaan, sillä Jameskin nauraisi abduktiokipeydelleni. Onneksi kaksikätisen otteesta rimpuilee helposti eroon. Haaveillessani 36 tai peräti 48 kätisen syleilystä sekä erilaisista testisondeista joilla vertani ja luuydintäni eristettäisiin aloin olemaan pimahtamisen kynnyksellä! Onko mitään parempaa mitä kohta kokisimme? UFO-kokouksessa ei ole ennen nähty 48 kätistä pinssiä ja se painettaisiin pelkästään meitä varten! Kadmium akkuihin ja keskiraskaisiin liiveihin sijoitetut kymmenet tuhannet eurot maksaisivat itsensä kunniana viimein takaisin! Tercelini johon olin valheellisesti rahan puutteessa liimannut 2WD tarran tilalle 4WD tarran pääsisi vaihtoautoksi rintajoupille ja ostaisin lava-pic-up-fordin ja oikeasti nelivetoisena!
Avasin silmäni ja edessä oli pimeä metsikkö jossa loikki huonoturkkinen rusakko... etuperin. James oli omassa hurmoksessaan tukehtumaisillaan omenaan joten autoin hänet ylös vesilätäköstä. Pakkasimme itsemme veneeseen ja lähdimme kotimatkalle. Kumpikaan ei sanonu sanaakaan, mutta James kihisi pettymyksestä niin ettei veneen ohjaamisesta suoraan tullut mitään. Ehkä hän yritti hukuttaa minut, koska piti minua osasyyllisenä vähä ufoiseen reissuun.
- Abduktio
20 minuuttia myöhemmin olimme pöpelikössä. Kumpikaan ei tiennyt missä, mutta onneksi tiesimme missä kohde on. Alueella kuitenkin on nähty karhuja, joskaan ei ollut tarkkaa tietoa mihin suuntaan ne kävelivät ja kumminko päin. Saavuimme mökin pihaan jonka James tunnisti tutuksi. Hän murtautui kaikkiin rakennuksiin tarkastaen onko mitään hiukkasjäämiä, rotoplasmaa tai ektoplasmaa jäänyt humanoidien likaisista käsistä. Hän osoitteli vielä sormellaan rakennuksien sisällä eri kohteita. Tämä on harjaantuneen ufotutkijan tapa testata sähkökenttien potentiaalieroja. Havaintoja vieraista ei ollut. Paikka oli sisältä puhdas. Ulkoa tontilta löytyi puu joka oli kaatumisen jälkeen hävinnyt. Kuinka mystistä.
Puimme päällemme kevyen abduktiovarustuksen, joka esti meitä samalla hukkumasta järveen. Nousimme veneeseen ja aloimme navigoinnin kohteeseen. Korvissa kuului aivan kuin lautasen suhinaa mutta missään ei näkynyt mitään. Tunsin käämien taskuissani lämpenevän, joten jotain oli meneillään. Jameskin nosti sormensa kohti taivasta ja kertoi pelottavan tarinan.
Saavuimme kohteeseen jossa oli kuulemma ollut jälkiä erilaisien sorkkaeläimien takaperoisesta kävelystä. Seurasimme jälkiä tulosuuntaan, eli siis lähtösuuntaan koska eläimet olivat menneet takaperin sinne mistä itse tulimme etuperin. Saavuimme kohteeseen. Paikasta oli selkeästi abduktoitu kaikki mahdollinen. Ystäväni etsi jäänteitä kaikesta yliluonnollisesta. Maa oli täynnä omenoita ja puut myös. James osoitteli sormellaan omenoita. Metsässä kuului rasahduksia ja olin varma että nyt lähtöni tulee! Polvistuin lepikon eteen kuin hurmoksessa ja james polvistui myös kesken omenan syönnin. Nyt meitä vietäsiin! Mietin vain kuinka monta kättä tuolla taivaiden lahjalla tällä kertaa olisi. Jos se olisi kaksikätinen karjansilpoja en suostuisi lähtemään mukaan, sillä Jameskin nauraisi abduktiokipeydelleni. Onneksi kaksikätisen otteesta rimpuilee helposti eroon. Haaveillessani 36 tai peräti 48 kätisen syleilystä sekä erilaisista testisondeista joilla vertani ja luuydintäni eristettäisiin aloin olemaan pimahtamisen kynnyksellä! Onko mitään parempaa mitä kohta kokisimme? UFO-kokouksessa ei ole ennen nähty 48 kätistä pinssiä ja se painettaisiin pelkästään meitä varten! Kadmium akkuihin ja keskiraskaisiin liiveihin sijoitetut kymmenet tuhannet eurot maksaisivat itsensä kunniana viimein takaisin! Tercelini johon olin valheellisesti rahan puutteessa liimannut 2WD tarran tilalle 4WD tarran pääsisi vaihtoautoksi rintajoupille ja ostaisin lava-pic-up-fordin ja oikeasti nelivetoisena!
Avasin silmäni ja edessä oli pimeä metsikkö jossa loikki huonoturkkinen rusakko... etuperin. James oli omassa hurmoksessaan tukehtumaisillaan omenaan joten autoin hänet ylös vesilätäköstä. Pakkasimme itsemme veneeseen ja lähdimme kotimatkalle. Kumpikaan ei sanonu sanaakaan, mutta James kihisi pettymyksestä niin ettei veneen ohjaamisesta suoraan tullut mitään. Ehkä hän yritti hukuttaa minut, koska piti minua osasyyllisenä vähä ufoiseen reissuun.
- Abduktio
Kommentit
Lähetä kommentti