sala-assimilaatio palaverissa
Oltiin ystäväni Jamesin kanssa valmistauduttu täyttämällä kohtaamiskaavakkeita pari viikkoa ja päivämäärä reissulle oli lyöty lukkoon. Kontakti oli tällä kertaa varma epäilys siitä että ehkä tuttavamme onkin alien. Aloimme monta viikkoa aikaisemmin miettimään miksi hänen lähellään kaikki sähkölaitteet hajoavat, esimerkiksi excel ei toimi ja autosta palaa sulakkeet kesken kaiken. Hän myös pitää outoa ääntä, aivan kuin hänen puhesyntetisaattorinsa olisi mennyt rikki. Esimerkiksi hän saattaa sanoa että "Ompas ihanaKÖÖÖ kukkapenkkiKÄÄÄ tuossa". Reissu vie siis paikkaan jossa meidän oli tarkoitus hänet tavata.
Kohtaamiskaavakkeet alkoivat olemaan valmiina ja pyytelin Jamesilta vielä numeerisia tarkistuksia sähköpostitse siitä kuinka paksusta pellistä faradin häkki tähän kohtaamiseen tulisi valmistaa. Hän kuitenkin saapui tapaamaan minua ja tulimme siihen tulokseen että häkkejä ei tarvita. Hän tuskin yrittäisi assimiloida meitä koska tilaisuuksia siihen on ollut jo monia. Saavuimme kontaktipaikalle ja siellä oli muitakin. Kaikilla oli vimmattu tarve päteä, ja suunvuoroa oli hyvin hankala saada. Olin valmistellut puhettani kaksi viikkoa enkä ollut saamassa vuoroa pitää sitä joten aloin jo hätääntymään. Erilaiset luvut vain tulivat jatkuvasti ilmi keskusteluissa. Olin pyörällä päästäni. Aloin vakuuttumaan että hän aikoo telepatian keinoin kääntää ajatukseni mössöksi. Tunsin kuinka henkinen paine alkoi kasaantumaan sisälläni sillä huomasin muiden olevan enemmän tai vähemmän väärässä asiasta josta he väittelivät. Seurasin keskustelua kuin sumussa. Ystävänikin näytti olevan pihalla kuin lintulauta joten ajattelin olevamme oikeasti pulassa. Aikaa ei ollut hukattavaksi sillä assimilointi oli kestänyt jo puolisen tuntia ja yleensä kenet tahansa voidaan assimiloida puolessa tunnissa. Onneksi olemme kovakalloisia ufologeja joiden päähän ei voi ajatuksia noin vain heitellä mutta katsoin että tilanteesta on päästävä. Ajattelin aloittaa puheenvuoroni "Hei, tutkittuani asiaa olen tullut siihen tulokseen että..." mutta suustani tulikin vain "Ummummummum". Näin ystäväni katseesta että minut on menetetty, joten hän naurahti epäilyksemme kohteelle kuin pilkallisesti että "minäpä täällä olenkin vielä täysin järjissäni". Minua huimasi enkä ymmärtänyt itsekkään enää mitä sanoin. Juoksin palaverista horjuvin askelin ulos ja ystäväni seurasi perässä.
Menimme hänen autoonsa ja hän totesi että minun ufologin ura alkaa olemaan päätöksessä. Tehokasta tutkimusaikaa minulla olisi enää kaksi vuotta. Sen jälkeen hän jatkaisi töitä yksin ilman minua.
- Abduktio
Kohtaamiskaavakkeet alkoivat olemaan valmiina ja pyytelin Jamesilta vielä numeerisia tarkistuksia sähköpostitse siitä kuinka paksusta pellistä faradin häkki tähän kohtaamiseen tulisi valmistaa. Hän kuitenkin saapui tapaamaan minua ja tulimme siihen tulokseen että häkkejä ei tarvita. Hän tuskin yrittäisi assimiloida meitä koska tilaisuuksia siihen on ollut jo monia. Saavuimme kontaktipaikalle ja siellä oli muitakin. Kaikilla oli vimmattu tarve päteä, ja suunvuoroa oli hyvin hankala saada. Olin valmistellut puhettani kaksi viikkoa enkä ollut saamassa vuoroa pitää sitä joten aloin jo hätääntymään. Erilaiset luvut vain tulivat jatkuvasti ilmi keskusteluissa. Olin pyörällä päästäni. Aloin vakuuttumaan että hän aikoo telepatian keinoin kääntää ajatukseni mössöksi. Tunsin kuinka henkinen paine alkoi kasaantumaan sisälläni sillä huomasin muiden olevan enemmän tai vähemmän väärässä asiasta josta he väittelivät. Seurasin keskustelua kuin sumussa. Ystävänikin näytti olevan pihalla kuin lintulauta joten ajattelin olevamme oikeasti pulassa. Aikaa ei ollut hukattavaksi sillä assimilointi oli kestänyt jo puolisen tuntia ja yleensä kenet tahansa voidaan assimiloida puolessa tunnissa. Onneksi olemme kovakalloisia ufologeja joiden päähän ei voi ajatuksia noin vain heitellä mutta katsoin että tilanteesta on päästävä. Ajattelin aloittaa puheenvuoroni "Hei, tutkittuani asiaa olen tullut siihen tulokseen että..." mutta suustani tulikin vain "Ummummummum". Näin ystäväni katseesta että minut on menetetty, joten hän naurahti epäilyksemme kohteelle kuin pilkallisesti että "minäpä täällä olenkin vielä täysin järjissäni". Minua huimasi enkä ymmärtänyt itsekkään enää mitä sanoin. Juoksin palaverista horjuvin askelin ulos ja ystäväni seurasi perässä.
Menimme hänen autoonsa ja hän totesi että minun ufologin ura alkaa olemaan päätöksessä. Tehokasta tutkimusaikaa minulla olisi enää kaksi vuotta. Sen jälkeen hän jatkaisi töitä yksin ilman minua.
- Abduktio
Kommentit
Lähetä kommentti