Todisteita vuodelta 1926

Lastenlääkäreistä puheenollen, ei voitane ohittaa Arvo Ylppöä. Toisaalta viis hänestä, sillä Artturi Ilmari Virtasen tuntee jokainen. Hän on nimittäin ensimmäisiä tunnettuja koodeja puhuvia varhaisabduktioiden uhreja Henning Karströmin kanssa.

Ei ole kuulopuheiden varassa tämä, sillä seuraavat tapahtumat sijoittuvat Pakinmaalle, vaarini peltoon ja tiluksille. Vuonna 1928 vaarini oli ostanut Brownie -kameran, jolla oli hyvä taltioida kuvia. Tässä vaiheessa vaarini ei ollut tietoinen itsestään lentelevistä taivaankappaleista sen enempää kuin 1931 julkaistavasta Chimicolor , 1932 julkaistavasta Technicolor IV , 1932 julkaistavasta Agfacolor kamerasta, saati Kodacolor kamerasta joka näki päivänvalon kolmivärisenä vuonna 1935. Kaikki mainitut kamerat taltioivat kuvat kolmivärisinä. Vaarillani ei ollut varaa ensimmäisen kameraostoksensa jälkeen sijoittaa rahaa kolmiväriseen, joten dokumentit joita tulen esittämään myöhemmin ovat mustavalkeita harmaasävyillä, joita olen väritusseilla suuntaa-antavasti värikorjannut.

Palataan vuoteen 1928, jona vaarini kiikkui tavalliseen tapaansa kiikkustuolissa. Kiikkustuolin narina täytti tuvan, ainakin mummuni kertoman mukaan. Iltalypsy oli toimitettu joten aikaa oli kessunpolttoon varattu. Samassa lipastossa missä kessut sijaitsivat oli myös sisu-karamellit, illan mittaan tyhjennetty pullo metsässä poltettua väkiviinaa, sekä brownie -kamera. Kurottautuessaan ottamaan kessuja laatikosta huomasi vaarini kiikkustuolin kelluvan ilmassa noin 5-8 millimetriä. Mummuni oli ihmetellyt niin ikään narinan loppumista vaikka kiikkustuolin liike oli huomattavissa myös tuvan toiselta puolelta. Tämmöistä luonnonilmiötä ei ollut tavattu aikaisemmin, joten hämmästyksen määrä oli merkittävä kummassakin tuvan asukissa. Mummuni lähestyessä kiikkustuolia oli varjot tekemässä tepposiaan eikä kiikkustuolin ilmassaleijumisesta saanut kunnon näkymää. Varjoja vastaan oli taisteltava pimeässä mökissä päreen voimin, joten kynttilöiden ja päreiden etsiminen alkoi pikaisesti. Kun valaistusolosuhteet oli saatu kuntoon täytyi tarkemaan analyysiin perehtyä molemmilta puolilta kiikkustuolia, kuitenkaan vaarini siitä poistumatta. Sovittiin että toinen katsoo pellonpuolesen jalan alle muodostuvaa rakoa, kun vaarini kurottautuu pihasaunan puoleiselle syrjälle käsinojan yli. Tälläisien simultaanihavaintojen tekeminen on mahdotonta mikäli kommunikointi ei toimi. Vaarini ollessa melkoisen kuuro ja mummuni vähäsanainen alkoi näyttämään havaintojen painoarvo varsin matalalta mikäli asiasta ei saisi todisteita. Tässä vaiheessa vaarini muisti ostamansa brownie -kameran ja vieläpä sen missä sen käyttämätön filmi sijaitsi. Havaintojen tiimellyksessä oli tuvan lämpötila päässyt nousemaan ja sisu -askin sisältö päässyt sulamaan. Tuohon aikaan sisujen valmistukseen käytettiin hieman toisenlaista reseptiä, jonka johdosta karamellissa oleva sokerin sulamispiste oli alhaisempi. Vaarini ilmoitti mummulleni päättäväisellä mutta melkoisen topakalla sävyllä että tuvasta on poistettava valaistus jotta filmi voitaisiin ladata. Browniekameran lataaminen umpi-pimeässä käsikopelolla karamellien tahrimaan kameraan on luonnollisestikkin hankalaa, mutta vaarini vaikeusastetta nosti vammautuminen peltotöissä vuotta aikaisemmin. Kipeä olkapää jonka äes oli lävistänyt vaarini maatessa pellolla raskaiden peltotöiden ja siihen liittyvän nestetasapainon hoitamisen myötä oli suureksi haitaksi filmin asennuksessa, eikä se hyvin sujunutkaan. Tuohon aikaan filmeissä ei ollut preparointia, joten valottumattoman ehjän filmin kohdan löytyminen oli erittäin hankalaa ja vaati kokemuksen lisäksi matemaattista päättelykykyä. Viimeeksimainitussa vaarini oli vahvoilla sillä hän oli opiskellut kansakoulussa luokkansa päässälaskun priimukseksi. Noin kahta ja puoltatuntia myöhemmin komento valaistuksen palauttamiseksi kuului tuvassa tutun turvalliseen sävyyn ja valot palautettiin. Mummuni ei enää muistanut minkä takia pimeässä oltiin edes istuttu, mutta siinähän se aika meni ilman televisiota saati muuta viihdettä olipa valot päällä tai ei. Vaarini verestettyä mummuni muistia alkoi molempien kiinnostus tähän lähes yliluonnolliselta vaikuttavaan ilmiöön palautua. Aikaisempi tutkimusasetelma palautettiin ja nopea vilkaisu kameran ohjekirjasta vielä kertoi sopivan valotusajan kun huoneessa oli käytössä neljää kynttilää vastaava valovoima. Yhdessä sovittu hep -huuto päätettiin yhdistää kameran laukaisuhetkeen, jolloin kummankin tulisi olla liikkumatta ja paikallaan 6 sekuntia. Kameran tarkennus, ajoituksen säätö, vielä suuntaimeen vilalkaisu ja HEP. 6 sekuntia myöhemmin filmillä oli tallessa ensimmäiset todisteet. Kameran säilytys varmassa paikassa oli valittava tarkoin, sillä filmiä ei kehitettäisi ennen kuin koko rulla olisi käytetty.

Kymmenen minuuttia myöhemmin ovesta asteli sisään Virtanen, joka ihmetteli talosta kuuluvia ääniä. Virtanen kuvaili ääniä hapon porinaksi, muttei osannut antaa niille parempaa suuntaa. Lisäksi numero 18 esiintyi puheessa usein, samoin kuin 4 ja 9. Vaarini päätti ottaa kuvan myös virtasesta, mutta virtanen oli liian nopea liikkeissään 4 kynttilän valaistusvoimakkuutta vastaavan valovoiman vaatiman valotusajan suhteen.

- Abduktio