UFO-retriitti 2016
JamesAlien on ystäväni ja olen hänen kanssaan ollut UFO-retriitissä ainakin neljä kertaa. Tarkalleen ottaen noin likimain yksi ja puoli kertaa, sillä kahdella kerralla hänet abduktoitiin heti alkuunsa ja yhdellä kerralla hänet sekä minut eri laivueisiin.
Lähestyin Jamesia ensimmäisen kerran vuonna 2011 Hymylehden ilmoituksen perusteella jossa hän haki osallistujia rentoon UFO kohtaamiseen. Otin puhelun ja aloitin välittömästi tutustumisen. Nopeasti tuli tutuksi hänen ammattimainen otteensa, sekä suhtautuminen UFO-tieteeseen, joka teki minun syvän vaikutuksen. Monet tieteelliset sanat, kuten "kadmium", "termospullo" sekä "faradayn häkki" olivat huumetta kokemattomille korvilleni. Hänen tiimiinsä ei noin vain astella vaan tie läpi tiukan seulan oli todellakin kivinen. Puhelimitse käytävä alkukarsinta käsitti tavalliset monivalintakysymykset "starwars vai star trek", "kirk vai picard" jne, jotka selvitin mallikkaasti. Koulutus vähintään sähköpuolen DI tai metallipuolen levyseppähitsari. Koulutuksen puutteessa valehtelin omistavani nelivetoisen auton, jonka tiesin UFO-piireissä olevan statussymbolin arvossa. James tuntui hiljenevän, aivan kuin miettimään valitsisiko hän minut, epäpätevän tollon vain auton takia. Linjan hiljaisuuden rikkoi vain kadmiumakkujen latauksesta syntyvä porina, kunnes sain vastauksen "terve tuloa tiimiin". Kaksihenkinen ryhmämme koko vuosien saatossa rajujakin abduktiokokemuksia, mutta niistä myöhemmin.
Haluan palata vuoden 2016 alun retriittiin. Otin puhelun Jamesille, joka arvasikin jo lähestymiseni syyt. Hänen koiransa oli nykien kävellyt takaperin jo kaksi päivää, joten oli selvää mitä tuleman piti. Minulla ensimmäiset vihjeet tulevasta kontaktista ovat Wallius hitsauskoneen langansyöttöongelmat, sekä räpättävä sauma virroilla 1,2,3,4,6,8,9 ja 10 (Esabin koneessa ei mitään oireita). Kerroin Jamesille Walliuksesta, joka kehotti ostamaan uuden Binzelin kaapelin. En vakuuttunut vaan ilmoitin että hitsarini on kauko-abduktoitu. Hän ei ole onnistunut metallitöissä kahteen viikkoon ja muutenkin katse on lasittunut. Retriitille on pakko päästä ennen kuin koko hitsauskone on mennyttä.
Sovittuamme tehtävän tarkemmista yksityiskohdista ja lopetettuamme puhelun päätin välittömästi käämiä ainakin kuusi pään kokoista korkeajännitekäämiä lievittämään retriitistä aiheutuvaa stressiä. Päätin myös nukkua käämilankoihin kiepoutuneena pari yötä. Vanhan UFO-tutkijoiden konsti parantaa unta.
2015 vuoden viimeisenä päivänä saavuin Jamesin pihaan nelivetoisella tojotallani. Talon ikkunoissa vilkkui eriväriset valot. Tiesin Jamesilla olevan abduktiopukutestin käynnissä, joten annoin hänen meiskata rauhassa. Kolme tuntia myöhemmin nosti hän tercelini peräluukusta sisään kahdeksan 65 kg painoista kadmium akkua. Tiesin nyt olevan tosi kyseessä. Keskiraskaat puvut sekä purkki rotoplasmaa mieheen ja matkaan. Aloitimme retken loviisan ydinvoimalan pihalla nukkumalla pari yötä ja makkaran paistolla. Viimehetken lataukset kadmiumakkuihin tehtiin 7 amppeerin virralla.Illan hämärtyessä käämimme käsin korkeajännitekäämejä ja kertoilimme abduktiokokemuksia puolin ja toisin pelotellaksemme itsemme säikyiksi.
Kahden huonosti nukutun yön jälkeen suuntasimme kohti havaintopaikkaa. Lähestyessämme kohtaa josta eläimet pakenivat takaperin seisoi mies jonka pää oli aivan punainen. Hän oli aivan kuin tekemässä jotain sähkötöitä, mutta tulimme keskeyttämään hänet. Kumpikaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan, vaan imeskelimme pervitinejä. Tuo mies lipoi oudosti kieltään ja puhui kuin pätkittäin. Mies tarjosi myös meille happoa jota joi myös itse ja vakuutti sukulaisienkin juoneen. Tässä vaihessa molemmille oli selvää että kyseessä on aito alien. Nyt enää pitäisi estyä joutumasta abduktoiduksi. Laskimme alienin kädet kahdella silmäparilla. Itse näin kaksi kättä, ystäväni taas neljä, joten kaikesta päätellen käsiä oli kahdesta kuuteen, joten kyseessä oli eri rotu jonka abduktoimaksi olimme aikaisemmin joutuneet. Outo mies ei nähnyt kuitenkaan ystävääni, sillä ystäväni oli kietaissut itsensä faradinhäkkiin nopeasti kyhäämästään bebekin käämilangasta. Yritin naamioitua myös mutta lankaa oli jäljellä vain pieni pätkä. Kirottujen hermojeni pettäessä päätin napata akun kainalooni ja juosta kuin vimmattu. Juosin niin kauan kuin perivitineissä riitti virtaa. Herätessäni kaksi tuntia myöhemmin ektoplasmalammikosta ystäväni soitti minulle kertoen abduktiokokemuksestaan. Kysyessäni häneltä missä olet, kertoi olevansa edelleen abduktoituneena ahtaassa valkoisessa huoneessa jossa on vain yksi ikkuna. Huoneeseen oli kuin houkuttimeksi jätetty useita tietokoneita aivan kuin lemmikin viihdyttämiseksi leluja, joita ystäväni ei osannut käyttää. Pyysin kertomaan muita havaintoja, jotta pystyisin päättelemään olinpaikan ja tulla pelastamaan. Paikka näytti kuulemma muuten sotkuiselta ja sitä johtuvat erilaiset pyylevät hikiset alienit, jotka puhuivat mutta eivät kuunnelleet. Totesin että toivoa ei paljoa ollut. Parasta olisi ottaa puhekontakti ja puhua itselleen hyvällä käytöksellä ansaittu hetken vapaus ja livistää heti näköaistinelimien havaintoalueen ulkopuolella.
- Abduktio
Lähestyin Jamesia ensimmäisen kerran vuonna 2011 Hymylehden ilmoituksen perusteella jossa hän haki osallistujia rentoon UFO kohtaamiseen. Otin puhelun ja aloitin välittömästi tutustumisen. Nopeasti tuli tutuksi hänen ammattimainen otteensa, sekä suhtautuminen UFO-tieteeseen, joka teki minun syvän vaikutuksen. Monet tieteelliset sanat, kuten "kadmium", "termospullo" sekä "faradayn häkki" olivat huumetta kokemattomille korvilleni. Hänen tiimiinsä ei noin vain astella vaan tie läpi tiukan seulan oli todellakin kivinen. Puhelimitse käytävä alkukarsinta käsitti tavalliset monivalintakysymykset "starwars vai star trek", "kirk vai picard" jne, jotka selvitin mallikkaasti. Koulutus vähintään sähköpuolen DI tai metallipuolen levyseppähitsari. Koulutuksen puutteessa valehtelin omistavani nelivetoisen auton, jonka tiesin UFO-piireissä olevan statussymbolin arvossa. James tuntui hiljenevän, aivan kuin miettimään valitsisiko hän minut, epäpätevän tollon vain auton takia. Linjan hiljaisuuden rikkoi vain kadmiumakkujen latauksesta syntyvä porina, kunnes sain vastauksen "terve tuloa tiimiin". Kaksihenkinen ryhmämme koko vuosien saatossa rajujakin abduktiokokemuksia, mutta niistä myöhemmin.
Haluan palata vuoden 2016 alun retriittiin. Otin puhelun Jamesille, joka arvasikin jo lähestymiseni syyt. Hänen koiransa oli nykien kävellyt takaperin jo kaksi päivää, joten oli selvää mitä tuleman piti. Minulla ensimmäiset vihjeet tulevasta kontaktista ovat Wallius hitsauskoneen langansyöttöongelmat, sekä räpättävä sauma virroilla 1,2,3,4,6,8,9 ja 10 (Esabin koneessa ei mitään oireita). Kerroin Jamesille Walliuksesta, joka kehotti ostamaan uuden Binzelin kaapelin. En vakuuttunut vaan ilmoitin että hitsarini on kauko-abduktoitu. Hän ei ole onnistunut metallitöissä kahteen viikkoon ja muutenkin katse on lasittunut. Retriitille on pakko päästä ennen kuin koko hitsauskone on mennyttä.
Sovittuamme tehtävän tarkemmista yksityiskohdista ja lopetettuamme puhelun päätin välittömästi käämiä ainakin kuusi pään kokoista korkeajännitekäämiä lievittämään retriitistä aiheutuvaa stressiä. Päätin myös nukkua käämilankoihin kiepoutuneena pari yötä. Vanhan UFO-tutkijoiden konsti parantaa unta.
2015 vuoden viimeisenä päivänä saavuin Jamesin pihaan nelivetoisella tojotallani. Talon ikkunoissa vilkkui eriväriset valot. Tiesin Jamesilla olevan abduktiopukutestin käynnissä, joten annoin hänen meiskata rauhassa. Kolme tuntia myöhemmin nosti hän tercelini peräluukusta sisään kahdeksan 65 kg painoista kadmium akkua. Tiesin nyt olevan tosi kyseessä. Keskiraskaat puvut sekä purkki rotoplasmaa mieheen ja matkaan. Aloitimme retken loviisan ydinvoimalan pihalla nukkumalla pari yötä ja makkaran paistolla. Viimehetken lataukset kadmiumakkuihin tehtiin 7 amppeerin virralla.Illan hämärtyessä käämimme käsin korkeajännitekäämejä ja kertoilimme abduktiokokemuksia puolin ja toisin pelotellaksemme itsemme säikyiksi.
Kahden huonosti nukutun yön jälkeen suuntasimme kohti havaintopaikkaa. Lähestyessämme kohtaa josta eläimet pakenivat takaperin seisoi mies jonka pää oli aivan punainen. Hän oli aivan kuin tekemässä jotain sähkötöitä, mutta tulimme keskeyttämään hänet. Kumpikaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan, vaan imeskelimme pervitinejä. Tuo mies lipoi oudosti kieltään ja puhui kuin pätkittäin. Mies tarjosi myös meille happoa jota joi myös itse ja vakuutti sukulaisienkin juoneen. Tässä vaihessa molemmille oli selvää että kyseessä on aito alien. Nyt enää pitäisi estyä joutumasta abduktoiduksi. Laskimme alienin kädet kahdella silmäparilla. Itse näin kaksi kättä, ystäväni taas neljä, joten kaikesta päätellen käsiä oli kahdesta kuuteen, joten kyseessä oli eri rotu jonka abduktoimaksi olimme aikaisemmin joutuneet. Outo mies ei nähnyt kuitenkaan ystävääni, sillä ystäväni oli kietaissut itsensä faradinhäkkiin nopeasti kyhäämästään bebekin käämilangasta. Yritin naamioitua myös mutta lankaa oli jäljellä vain pieni pätkä. Kirottujen hermojeni pettäessä päätin napata akun kainalooni ja juosta kuin vimmattu. Juosin niin kauan kuin perivitineissä riitti virtaa. Herätessäni kaksi tuntia myöhemmin ektoplasmalammikosta ystäväni soitti minulle kertoen abduktiokokemuksestaan. Kysyessäni häneltä missä olet, kertoi olevansa edelleen abduktoituneena ahtaassa valkoisessa huoneessa jossa on vain yksi ikkuna. Huoneeseen oli kuin houkuttimeksi jätetty useita tietokoneita aivan kuin lemmikin viihdyttämiseksi leluja, joita ystäväni ei osannut käyttää. Pyysin kertomaan muita havaintoja, jotta pystyisin päättelemään olinpaikan ja tulla pelastamaan. Paikka näytti kuulemma muuten sotkuiselta ja sitä johtuvat erilaiset pyylevät hikiset alienit, jotka puhuivat mutta eivät kuunnelleet. Totesin että toivoa ei paljoa ollut. Parasta olisi ottaa puhekontakti ja puhua itselleen hyvällä käytöksellä ansaittu hetken vapaus ja livistää heti näköaistinelimien havaintoalueen ulkopuolella.
- Abduktio
Kommentit
Lähetä kommentti